26.4.2017

Way Out JKL

Jo muutama viikko sitten kävimme bloggaajaporukalla testaamassa Jyväskylän vanhimman huonepakopelin, Way Outin. Tämä oli toinen koskaan pelaamani room escape -peli Mysteerin lisäksi. Pelihuoneeksemme valikoitui Kalevankadulla sijaitseva Prison break, jossa teeman mukaisesti oltiin vankilassa (jopa vaatteita myöten), ja sieltä piti löytää tiensä ulos tunnin sisään. 



Seurueessamme oli sekä ensikertalaisia että jo pakopelikonkareita, kaiken kaikkiaan aivan loistava poppoo! Lisäkseni pelaamassa olivat Hanna, Helena, Kia ja Juulia.


Kuva: Hanna Voutilainen
Idea on simppeli: sinulla on tunti aikaa päästä pois lukitusta huoneesta. Tähän sinulla on käytössä iso kasa vihjeitä, joiden perusteella lukot ja ovet aukeavat yksi kerrallaan. Yksi vihje johtaa toiseen ja kolmanteen, joten kannattaa olla skarppina ja ottaa kaikki koko ajan huomioon.



Prison break oli aiemmin pelaamaani Mysteerin huoneeseen verrattuna mielestäni vaikeampi, eikä ulospääsy ollut yhtään itsestäänselvää. Oli kyllä iso apu, että taustalla oli jo hieman room escape -kokemusta, joten vihjeitä ja vinkkejä osasi jo hieman etsiä sillä silmällä. Tästä huolimatta kyllä meinasi silti kuumottaa, kun vankilapako meni aivan viime sekunneille. Mutta voi niitä riemunkiljahduksia kun viimeinenkin lukko napsahti auki ja ulko-ovi aukesi!



Nää huonepakopelit on kyllä aivan loistavaa ajanvietettä! Vaikka ajoittain iskee jumitus ja turhautuminen, tulee jokaisesta keksitystä vihjeestä ja auenneesta lukosta pieni adrenaliinipiikki ja innostus kasvaa. Ja tarvittaessa on myös aina tarjolla apua, mikäli tuntuu siltä ettei peli kerta kaikkiaan etene. Tiimityöskentely on näissä peleissä erittäin tärkeää, ja jokaisesta huomaamastaan yksityiskohdasta kannattaa aina mainita ääneen, sillä nämä voivat liittyä toisiinsa.



Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan edes kerran elämässään näitä room escape -pelejä, ja tarjolla on iso valikoima eritasoisia pelejä, niin aloittelijoille kuin konkareille. Kuinka moni on jo ehtinyt testata?

7.4.2017

Blogi kaksi vuotta!

Onneksi olkoon, oma pieni blogini!  Sait alkusi päivälleen kaksi vuotta sitten, näin kevään korvalla luonnon herätessä talvihorroksestaan. En olisi vielä tuolloin osannut kuvitellakaan, millaisiin seikkailuihin yhdessä suuntaisimme!

Vaikka olenkin jättänyt sinut viime aikoina liian vähälle huomiolle ja toisinaan jopa unohtanut kokonaan, olet kuitenkin usein mielessäni ja pariisi on aina ihana palata.



Viime aikoina ajatukseni ovat olleet muualla ja vapaa-aikani kiireistä, tai ainakin siltä tuntuu. Olen koko ajan hyvin väsynyt ja työpäivä vie leijonaosan energiastani. Viikonloput menevät usein päänsäryissä, ehkä nukun silloin kerralla liikaa? Kuitenkin univelkaa kertyy arkisin päivä päivältä lisää, joten joskus on saatava nukkuakin. Syön nykyisin migreenilääkkeitä päänsärkyyni, vaikkei varsinaista migreeniä ole koskaan diagnosoitu.

Mieli on kuitenkin pirteämpi, valon määrä lisääntynyt, rakkaat kasvini kasvavat ja kohta on vaihdettu jo melkein kaikkien kasvien mullatkin! Jyväskylän kävelytiet on lähestulkoon jo puhdistettu ylimääräisistä pikkukivistä, joten ne suorastaan kutsuvat lenkille ja kävelylle! Ehkä kohta näkyy myös puiden silmuja ja leskenlehtiä?


Lupaan ja pyrin olemaan tästä eteenpäin parempi bloggaaja, huomioida myös sinua, pieni blogini, useammin ja säännöllisemmin. En ota kirjoittamisesta turhia paineita, mutta alusta asti on ollut selvää, ettei lopettaminen tule kuuloonkaan. :)

Mikäli siellä toisessa päässä ruutua tätä edelleen joku lukee, olen otettu ja kiitollinen, että olet pysynyt matkassa mukana! 

Ihanaa alkanutta kevättä, ja oikein leppoisaa viikonloppua!

5.4.2017

Ihanan oranssi Muumi-keksipurkki 2017

Kun aloitin muumimukien keräilyn joskus lukiovuosina lupasin kovasti itselleni (ja varsinkin lähipiirilleni), että keräily rajoittuu sitten vain ja ainoastaan mukeihin.

Noh, kyllähän sen arvaa, että nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin kokoelmaan on ihan vain vahingossa eksynyt kaiken maailman kippoa, kuppia, kannua ja purnukkaa... Keräilyintoa ei ole ainakaan hillinnyt Facebookin muumikeräilijät-ryhmä, jossa saa vähän liikaakin inspiraatiota muiden upeista kokoelmista. :D

Muistan, kuinka aluksi naureskelin eritoten näille muumi-keksipurkeille, että kaikkea sitä ihmiset alkaakin keräilemään. No eipä mennyt montaa kuukautta, kun omaan kaappini kätköihin oli jo ilmaantunut kolme neljästä ilmestyneestä purkista. :D Enkä olisi koskaan uskonut olevani näin innoissani tänä vuonna ilmestyvästä viidennestä, oranssista purkista! Mutta tässä sitä ollaan, hulluna kaiken muun lisäksi myös keksipurkkeihin. Hohhoijakkaa.


Kuva: Moomin.com
Noiden keksipurkkien sisältä löytyy siis - mitäs muutakaan kuin - keksejä! Kuosit ovat tuttuja jo Muumit sarjakuvaklassikot -kirjojen kansista, ja ne näyttävät kokonaisuudessaan tältä:


Keräileekö joku muukin näitä keksipurkkeja? Aiotko hankkia myös uuden, oranssin purkin?

Myyntiin tämä uusi purkki tulee muuten jo ainakin Stockmannin hulluille päiville jo tänään keskiviikkona 5.4.2017!

29.3.2017

Kevät on kasvihöperön parasta aikaa

Näin kevään tullen huomaa kyllä, mihin kaikki vapaa-aika enimmäkseen kuluu. Nimittäin kasveihin! Mulla on olleet mullanvaihtotalkoot päällä jo pari viikkoa, kun aina ehtii loppua kesken kaiken multa tai ruukkusora tai ruukut. :D Ja onhan noita kasvejakin kertynyt kiva kokoelma... Oma hommansa onkin sitten miettiä, että kuinka jakaa ruukut kasvien kesken, kuka kaipaa suurempaa ja kenelle riittäisi pienempikin, yhdistäisikö pari kasvia samaan ruukkuun ja entäs nuo vesilasissa odottelevat pistokkaat... Ei sillä, sehän tämän harrastuksen parasta antia onkin, että kasvit kasvavat ja asetelmat muuttuvat. :)


Isokirjopeipit (Solenostemon scutellarioides) alias värinokkoset keväisessä perhepotretissa.
Kevät on tosiaan otollisinta mullanvaihtoaikaa, kun kasvit heräilevät talvihorroksestaan ja kasvukausi alkaa. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä kohti kesää varpaat tuoreissa ja ravinteikkaissa mullissa. :) Nyt jo huomaa auringonvalon vaikutuksen esimerkiksi värinokkosiin. Mikä väriero uusien ja vanhojen lehtien välillä!



Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa siemenestä kasvattamista. Tilasin ebaysta parit satsit värinokkosta, ja erilaisia siemeniä olen saanut myös Keski-Suomen huonekasviharrastajilta (Facebook-ryhmä löytyy täältä). Tällä hetkellä kasvamassa on nokkosten lisäksi erilaisia salaatteja, kukonharjaa sekä soilikkia. Ainakin salaatit ja nokkoset ovat lähteneet innokkaasti kasvuun! :) Näiden lisäksi mun pitsi-itulehti tiputteli syksyn ja talven aikana lapsosia juurelleen, jotka koulin omiin pikku kasvualustoihinsa.


Värinokkosen vauvoja
Kuvasta huomaa, kuinka tämän harrastuksen aloittamiseen ei kovin kummoisia välineitä tarvita: mulla on siementen kylvöalustoina kaksi minitomaattirasiaa, voirasia sekä tuossa kuvassa värinokkosilla härkiksen muovirasia. :D Pitsi-itulehden poikaset ovat puolestaan kasvamassa munakennoissa.


Pitsi-itulehti Kalanchoe daigremontiana
Kevään tullen valitettavasti myös tuholaiset lisääntyvät. Olen onnekseni välttynyt suurimmilta ötökkäinvaasioilta. Juoruni tuntuvat välillä maistuvan ripsiäisille ja satunnaisia harsosääskiä lentelee silloin tällöin. Jälkimmäiset ovat sinänsä harmittomia, mutta kyllähän niihin hermo menee kun ne lentelee välillä silmiin ja sieraimiin, ja ne voivat vahingoittaa nuoria taimia tai pistokkaita. Onneksi niistä pääsee näppärästi eroon antamalla mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välissä (munat ja toukat viihtyvät kosteassa mullassa).

Ripsiäiset ovat vihulaisempia, ja niiden vuoksi olen joutunut heittämään muutaman kasvin vuosien varrella pois, mutta ottaen huomioon kasvien suuren lukumäärän ja tapani haalia niitä vähän sieltä täältä, olen tähän asti päässyt kuitenkin näiden tuholaisten kanssa helpolla. Ripsiäiset viihtyvät kuivassa huoneilmassa ja lymyilevät kasvien kukinnoissa tai lehtihangoissa, joten olen keskittynyt lähinnä ennaltaehkäisyyn sumuttelemalla riskikasveja ahkerasti ja säännöllisesti.


Calathea 'Network'
Kasvini ovat siis onneksi elelleet suhteellisen ötökkävapaata elämää, tai niin luulin, KUNNES pahin painajaiseni kävi toissapäivänä toteen: löysin eräästä maijastani villakilpikirvoja! Noita jokaisen kasviharrastajan pahimpia painajaisia, oikeita pirulaisia. Huhhuh, kyllä meinasi melkein itku tulla, kun ehdin jo kuvitella mielessäni kuinka joudun heittämään kaikki kasvini roskiin.

Kyseessä on siis valkoisen, pumpulimaisen kilpensä sisällä lymyilevä tuholainen, joka imee kilpensä suojista kasvinesteitä sekä kasvattaa siinä jälkikasvuaan. Villakilpikirva jättää jälkeensä kasviin valkoisia jälkiä, jotka altistavat kasvin helposti myös muille tuholaisille ja taudeille. Ötökkä on nimenomaan siitä vihulainen, ettei siihen tepsi yksi tai kaksi myrkkykuuria, vaan yleensä hoito pitää uusia useaan kertaan, jotta kaikki kehitysvaiheet saadaan eliminoitua. Myös jokainen kehitysaste vaatii oman myrkkynsä: aikuiset, kilpensä sisällä lymyilevät villakilpikirvat lähtevät käytännössä vain nyppimällä ne yksitellen pois, toukkiin puolestaan tehoaa pyretriinipohjainen karkoitussuihke ja muniin ei käytännössä mikään, jonka vuoksi käsittely pitääkin toistaa useaan kertaan. Provado-puikot ovat tehokkain karkoituskeino yhdistettynä esimerkiksi kukka-Raidilla suihkutteluun.


Jättipeikonlehti, Monstera deliciosa 'Variegata'
Joten minulla on nyt ollut tässä pari päivää päällä melkoinen operaatio, mutta onneksi tarkan syynäyksen jälkeen voin helpottuneena todeta, että tuo kyseinen maija on ainoa saastunut kasvi, ja se on nyt tehohoidossa kylppärissä, eristyksissä muista kasveista. Käyn kaikki kasvini tarkkaan läpi säännöllisesti n. kerran viikossa, joten kovin vanha invaasio ei onneksi ole kyseessä, eikä se ollut ehtinyt levitä naapurikasveihin. Huh!



Tässä tämän hetken suurimmassa tragediassa on onneksi ollut tukena ja turvana ihana Huonekasvit-ryhmä, josta olen saanut neuvoja ja ohjeita ja mikä tärkeintä, vertaistukea kriisistä selviytymiseen! ♥

Onkos täällä muita kasvihöperöitä? :) Entä ovatko ötökät iskeneet koskaan omiin kasveihisi? Ihanaa alkavaa kevättä! 

23.3.2017

Muumilaakso juhlii itsenäistä Suomea ja muumien historiaa

Olenkin jo pariin otteeseen maininnut tuosta pian ilmestyvästä akvarelli-muumimukista, ja vihdoin Arabia on tarkentanut, että mikä tuo muki itse asiassa tarkalleen on.

Muumikeräilijöiden Facebook-ryhmässä on ounasteltu, että muki juhlii kesällä avattavaa Tampereen muumimuseota. Toinen veikkaus on ollut tietenkin Suomi 100-teemamuki. On myös arveltu, että muki juhlisi molempia tapahtumia, tai toisaalta kenties ei kumpaakaan, ja juhlamukit tulisivat vielä erikseen.


Kuva: Moomin.com
MUTTA, nyt siis olemme vihdoin saaneet tästä mysteerimukista virallista tietoa! Akvarellimuki tosiaankin juhlii sekä Tampereen muumimuseota että satavuotiasta Suomea! Mukin virallinen nimi on Muumilaakso.

Tässä kuvat mukin molemmin puolin:
Kuva: Moomin.com
Kuva: Moomin.com
Kuva on alunperin tehty kansikuvitukseksi Tove Janssonin teokseen Taikurin hattu (1948). Jokainen varmasti muistaa kyseisen tarinan myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosta, jossa laakson väki lentelee kananmunapilvien päällä ja Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi. Lopulta hatun omistajaksi paljastuu pantterilla lentävä mysteerinen taikuri.


Kuva: Moomin Characters
Muumi-taidemuki tulee myyntiin 9.5.2017, aluksi viikon kestävällä yksinoikeudella Muumimuseon yhteydessä toimivaan Tampere-talo Shopiin ja sen jälkeen Arabian jälleenmyyjille. Muki on Arabian valikoimassa vuoden 2017 loppuun asti.

Mitäs olette mukista mieltä? Ihastuttaako vai vihastuttaako? :)

1.3.2017

Muumimuki kesä 2017: Kesäteatteri

Muumikeräilijöiden Facebook-ryhmässä kuhina tulevista muumimukeista on käynyt kuumana jo vuodenvaihteesta lähtien, ja vihdoin Arabia on julkaissut omat viralliset kuvansa tulevista kesämukeista, jotka kantavat nimeä Kesäteatteri. Kas tässä:
Lähde: moomin.com
Lähde: moomin.com
Mukien kuvitus on tosiaan peräisin Tove Janssonin teoksesta Vaarallinen juhannus (1954), eli tässä mielessä teema jatkaa viime vuoden Juhannus-mukia, vaikka värimaailma ja kuvan tyyli eroaakin viimevuotisesta.

Tämä muki tuntuu jakavan erittäin voimakkaasti mielipiteitä keräilijöiden parissa, sillä tyyli kieltämättä eroaa melko paljon edellisistä mukeista. Tähän asti nuo kausimukit ovat tulleet neljän vuoden sykleissä, eli värimaailma ja kuvitus ovat olleet samankaltaisia neljänä perättäisenä vuonna (vrt. raidalliset kesämukit, tummansiniset talvimukit, kellertävät kesämukit sekä valkoiset talvimukit).

Myös kesälautasesta on vihdoin parempi kuva tarjolla Moomin.com-sivuilla:


Lähde: moomin.com
Mä oon viime aikoina jotenkin ollut erityisen ihastunut noihin leipälautasiin, ja muutamat meillä onkin erittäin ahkerassa käytössä. Ehkä näitäkin pitää ostaa kaksin kappalein, yksi käyttöön ja yksi kokoelmiin. ;)

Mukin ja lautasen ilmestymispäivä on 27.3.2017Miltä uusi kuosi näyttää, ihastuttaako vai vihastuttaako?

27.2.2017

Olipahan Oscarit!

Enpä olisi uskonut, että yhteen Oscar-gaalaan sisältyisi näin paljon draamaa, mutta vielä aivan viime metreillä ilta päättyi historialliseen skandaaliin, kun parhaan elokuvan Oscar-palkinnon julkistaja Warren Beatty kertoikin väärän elokuvan nimen! Aluksi voittajaksi julistettiin La la land ja koko leffakööri ehti jo kavuta lavalle puheita pitämään, kun asianomaiset huomasivat (varmasti suureksi harmikseen), että pystissähän lukikin Moonlight.

Warren-parka oli saanut epähuomiossa käsiinsä väärän kuoren, ja selkeästi pitkään empikin voittajan julistamista, pyysi jopa vieressä seisovaa Faye Dunawaytakin vilkaisemaan paperia. Tilanne kuitenkin hoidettiin lopulta tyylikkäästi ja huumorilla, eikä se onneksi ollut aivan yhtä awkward kuin taannoinen Miss Universumi -sekaannus... Ja hei, ainakin internet kiittää! :D


Kuva: ABC News
Joka tapauksessa, vuoden paras elokuva on siis Moonlight! Elokuva nappasi oscarit myös parhaasta miessivuosasta (Mahershala Ali) sekä sovitetusta käsikirjoituksesta.

Ihana Emma Stone vei ansaitusti naispääosan pystin, ja La la land nappasi palkinnon myös viidessä muussa kategoriassa (paras ohjaus, paras kuvaus, paras musiikki, paras laulu sekä paras lavastus).

Miespääosapalkinto meni Casey 'Benin pikkuveli' Affleckille elokuvasta Manchester by the sea, joka palkittiin myös parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Parhaan naissivuosapalkinnon sai Viola Davis elokuvasta Fences.

Animaatio-oscarin vei odotetusti ja ansaitusti mahtava Zootropolis, ja vieraskielisen elokuvan palkinto meni Iraniin The Salesman -leffalle. Parhaana dokumenttina palkittiin O.J.: Made in America.

Kaikki voittajat löytyvät täältä.



Itse gaala oli erittäin viihdyttävä ja yksi parhaimpia (ellei jopa paras) viime vuosilta. Jimmy Kimmel johti show'ta varmalla otteella ja loistavalla huumorilla, ja Matt Damon sai tietenkin osakseen kuittailua oikein isolla kädellä. :D Kimmel tarjosi myös pari yllätysmomenttia, kuten katosta tippuvat karkit ja donitsit, sekä paikalle "vahingossa" pölähtänyt bussilastillinen Hollywood-turisteja.

Kuinka moni muu heräsi aamuyöllä katsomaan gaalaa livenä? Mulla on jo lukioajoista lähtien ollut perinne katsoa se aina suorana, mikäli vain mahdollista. Ja tänään tietysti mentiin gaalayön päätteeksi suoraan töihin. Ei edes väsytä pahasti! :D

24.2.2017

Tom of Finland — tarina nimimerkin takana

Kun joku sanoo sanat "suomalainen elokuva", ensimmäinen ajatukseni on lähes automaattisesti meh. En tiedä oletteko asiasta kanssani samaa mieltä, mutta mielestäni suurin osa kotimaisista leffoista on vähän mitäänsanomattomia. Ihan katsottavia juu, mutta ei kovinkaan mieleenpainuvia. Vain kourallisen elokuvia olen katsonut useammin kuin kerran, näihin lukeutuvat mm. Koirankynnen leikkaaja, Le Havre, Napapiirin sankarit, The Rare exports sekä Prinsessa.

Suurin osa nykyelokuvista tuntuu olevan yhdentekevää kertakäyttöistä komediahöttöä, jossa juoni on kökkö, dialogi surkeaa ja käteen jää lähinnä myötähäpeä elokuvan tekijöiden puolesta sekä ärsytys, että tästäkö mä maksoin. Toinen suomalaisen leffamaailman lempiaihe on tietenkin sota.

On siellä toki seassa hyviäkin elokuvia! Suomalaisista nykyohjaajista suosikkejani ovat Klaus Härö (mm. Postia pappi Jaakobille, Näkymätön Elina, Miekkailija), Aki Kaurismäki (mm. Boheemielämää, Le Havre) ja tämän Tom of Finland -elokuvan myötä myös Dome Karukoski (myös mm. Napapiirin sankarit).


Kuva: Tom of Finland foundation
Olen jo pitkään fanittanut Touko Laaksosta (1920-1991), eli siis taiteilijaa Tom of Finland -nimimerkin takana. Kun sain JKL-blogit -yhteisön kautta mahdollisuuden katsoa Tom of Finland -elokuva jo ennakkoon, olin tietenkin heti mukana!

Suomessa vielä jokin aika sitten melko tuntematon artisti on suureksi ilokseni saanut ansaitsemaansa tunnustusta viime vuosina, ja tänään ensi-iltansa saava elokuva tekee mielestäni loistavasti kunniaa hänen tarinalleen. Oli hänen taiteestaan mitä mieltä hyvänsä, niin olihan hän ihan uskomattoman taitava taiteilija! Olin viime kesänä hänen Taidehallin näyttelyssään aivan äimän käkenä!

Parituntisen elokuvan aikana liikuttiin niin Suomen jatkosodassa kuin Berliinin salaisilla homoklubeilla, Los Angelesin teknobileissä ja AIDS-klinikalla. Juonellisesti leffa keskittyy koko elämäntarinan sijaan muutamaan Laaksosen elämän käännekohtaan, jotka ovat muovanneet sekä häntä ihmisenä että hänen taiteilijauraansa.

Vuonna 1920 syntynyt Touko kasvoi aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rangaistava teko sekä Suomessa että muuallakin Euroopassa, eikä hän kuitenkaan monista aikalaisistaan poiketen koskaan kyseenalaistanut seksuaalisuuttaan. Tämä kuitenkin selittää, miksei hän ollut elinaikanaan tunnettu kotimaassaan, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa hän loi tietämättään aivan uudenlaisen homokulttuuriin. Tiesittekö esimerkiksi, että hän on ensimmäinen suomalainen artisti, jonka teoksia on ollut esillä MoMA:ssa New Yorkissa?

Elokuvan pääosassa Toukona loistaa suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon Pekka Strang, Toukon elämänkumppanin Velin roolissa on Lauri Tilkanen ja siskoa puolestaan näyttelee Jessica Grabowsky. Näiden kolmen välinen kemia on mielestäni saumatonta, ja roolitus on osunut hyvin kohdalleen. Vakavista aiheistaan huolimatta elokuva on tehty pieni pilke silmäkulmassa, ja suomalaisittain huumori on sopivan mustaa ja ironista.



Tom of Finland saa ensi-iltansa tänään perjantaina. Leffa on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa, ja se on saanut tunnustusta myös Amnestylta ja SETAlta. Lisäksi elokuva palkittiin Göteborgin elokuvajuhlilla, jossa se sai ensi-iltansa tammikuussa. Leffa saa myös minulta lämpimät suositteluni! :)

Kuinka moni aikoo käydä katsomassa elokuvan? Entä mitä mieltä yleisesti olette Toukosta ja hänen taiteestaan? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä! :)

16.2.2017

Kohti Oscareita!

Takuuvarma kevään merkki ja yksi vuoden odotetuimmista kohokohdista on tietenkin Oscar-gaala, johon tätä edeltävä koko alkuvuoden kestävä leffapöhinä huipentuu. Tähän mennessä jo juhlittuja elokuvamaailman palkintogaaloja ovat olleet mm. Golden Globe Awards, Critics' Choice Awards, Screen Actors Guild Awards, sekä viime sunnuntaina juhlittu BAFTA Awards.


Lähde: oscar.go
Tähän mennessä kukaan ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta elokuvasta nimeltä La la land, joka on kahminut Oscareissa huimat 14 ehdokkuutta, ollen näin tasoissa elokuvien Kaikki Eevasta (1950) ja Titanic (1997) kanssa! Ennen tätä eniten ehdokkuuksia kerännyt musikaalielokuva oli Maija Poppanen (1964) 13 ehdokkuudellaan (joista voitti 5).

La La Land on saanut huimat määrät palkintoja jo esimerkiksi Golden Globeissa (7 palkintoa, mm. paras komedia/musikaalielokuva, paras mies- ja näispääosa, paras ohjaus) sekä BAFTA-gaalassa (5 palkintoa, mm. paras elokuva, paras ohjaus ja paras naispääosa). Palkintovyöry ennakoi siis menestystä myös Oscar-gaalassa.

Kävimme ystävänpäivänä katsomassa tämän kovasti hehkutetun musikaalin, ja pakko sanoa, että suurista odotuksista huolimatta emme todellakaan pettyneet! Itsehän itkeä tirautin useamman kerran elokuvan aikana, ja varsinkin leffan loppupuolella kurkussa tuntui jatkuvasti iso mötikkä.

Elokuvan voisi tiivistää sanoihin oodi Hollywoodille. Niin paljon eri kohtauksissa näkyi selkeitä viitteitä vanhaan kunnon Hollywood-glamouriin, aina Chaplinin tanssivitseistä Nuoreen Kapinalliseen sekä Fred Astairen ja Ginger Rogersin upeisiin tanssinumeroihin. Elokuvassa myös liikuttiin ihan oikeilla Hollywoodin studioilla ja elokuvien kulisseissa.

La la land on visuaalisesti näyttävä, värikäs ja upeasti kuvattu. Ja hei, entäs Emma Stone! Omg! Povaan tälle elokuvalle oscareita ainakin käsikirjoituksesta, kuvauksesta, musiikista ja lavastuksesta, sekä muita elokuvia vielä näkemättä myös parhaasta naispääosasta.



Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaita tänä vuonna ovat:
  • Arrival
  • Fences
  • Hacksaw Ridge
  • Hell or High Water
  • Hidden Figures
  • La La Land
  • Lion
  • Manchester by the Sea
  • Moonlight

Ylläolevista elokuvista eniten ehdokkuuksia ovat keränneet La la land (14 ehdokkuutta), Moonlight (8 ehdokkuutta), Manchester by the sea (6 ehdokkuutta), Lion (6 ehdokkuutta) sekä Fences (4 ehdokkuutta).




Parhaan naispääosan ehdokkaat:

  • Isabelle Huppert, Elle
  • Ruth Negga, Loving
  • Natalie Portman, Jackie
  • Emma Stone, La La Land
  • Meryl Streep, Florence Foster Jenkins


Parhaan miespääosan ehdokkaat:
  • Casey Affleck, Manchester by the Sea
  • Andrew Garfield, Hacksaw Ridge
  • Ryan Gosling, La La Land
  • Viggo Mortensen, Captain Fantastic
  • Denzel Washington, Fences



Parhaan naissivuosan ehdokkaat:

  • Viola Davis, Fences
  • Naomie Harris, Moonlight
  • Nicole Kidman, Lion
  • Octavia Spencer, Hidden Figures
  • Michelle Williams, Manchester by the Sea



Parhaan miessivuosan ehdokkaat:

  • Mahershala Ali, Moonlight
  • Jeff Bridges, Hell or High Water
  • Lucas Hedges, Manchester by the Sea
  • Dev Patel, Lion
  • Michael Shannon, Nocturnal Animals

Koko ehdokaslistan voit tarkistaa täältä.

Oletko jo nähnyt La La landin tai muita Oscar-ehdokkaana olevia elokuvia? Entä mitä elokuvia tai näyttelijöitä itse povaat voittajiksi?

14.2.2017

Ihanaa ystävänpäivää! ♥

Mielestäni ystävänpäivä voisi käytännössä olla vaikka joka päivä, mutta on silti välillä hyvä pysähtyä ihan oikeasti pohtimaan ystävyyttä ja sen merkitystä. Perinteisestä jenkkihapatuksesta poiketen on ihanaa, että Suomessa tällä päivämäärällä juhlitaan nimenomaan ystävyyttä! Kuinka moni muistaa antaneensa kavereilleen kortteja lapsuus- ja nuoruusvuosina? Entä muistatteko ne vuosituhannen alun erilaiset elektroniset kortit, joita läheteltiin innoissamme toistemme ekoihin sähköpostiosoitteisiin?


Yläasteellani oli jokavuotinen ystävänpäiväperinne, jossa kaikki halukkaat asettuivat isoon rinkiin koulun pihalle (käytännössä rinki siis meni koko pihan ympäri). Joku sieltä sitten aloitti halaamaan jokaista vuorotellen ja seuraava meni perään, ja sitä seuraava, ja niin edelleen. Ja kun kaikki oli halattu läpi, jäätiin jonon jatkoksi odottamaan uutta kierrosta, kunnes kaikki oli käyty läpi. Käytännössä siis jokainen halasi jokaista kahdesti. Tähän kului yleensä kokonainen tunti, mutta mielestäni perinne oli aivan ihana! Ainakin päivän ajan oltiin ikään kuin kaikki kavereita keskenämme, ja jokainen sai roppakaupalla ystävänpäivätoivotuksia. Olin joka vuosi itsekin tuossa haliringissä mukana! Vieläköhän koulussani mahtaa elää tämä perinne...

Harmiksi perinteinen kirjeenvaihto ja korttien lähettäminen on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Minulla on edelleen nätisti järjestyksessä kaikki saamani kirjeet ja kortit. Niin nostalgista ja ihanaa! Ehkä meistä jokainen voisi tänä vuonna muistaa ystävää, sukulaista tai muuten vain tärkeää ihmistä ihan perinteisellä kirjeellä? :)


Ja hei, saahan sitä toki myös söpistellä pariskuntanakin! Meillä on tänään oikein klassinen treffi-ilta: mennään ensin leffaan ja sen jälkeen syömään.

Kuinka te juhlitte ystävänpäivää?

2.2.2017

Varmat kevään merkit

Ai mistäkö tietää, että kevät tulee jo? No ainakin näistä!




- Oscar-gaala 26.2.!

Elokuvamaailman alkuvuoden palkintokimaran huipentaa tietenkin 89. kerran järjestettävä vuoden kohokohta, Oscar-gaala. Vielä ehtii käydä katsomassa ainakin kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat. Korjaako La La Land koko palkintopöydän tyhjäksi, vai onko joukossa myös yllättäjiä?


- 100 päivää Euroviisufinaaliin!

Viisukuume sen kuin nousee, ja minä olen tietenkin jo malttamattomana tutkaillut esiintyjälistan päivitystä. Maaliskuun loppuun mennessä pitäisi olla kaikkien maiden artistit jo tiedossa! Suomeahan lähtee edustamaan kaunisääninen duo Norma John. Kauniista kappaleesta huolimatta en valitettavasti usko Suomen menestykseen tällä(kään) kertaa. Semifinaalit jännitetään 9. ja 11. toukokuuta, ja koko kevään odotus huipentuu finaaliin lauantaina 13.5.!




- Kaupat täyttyvät tulppaaneista

Mitäpä olisi kevät ilman piristäviä kukkia! Tulppaanit ovat jo ilmestyneet kauppoihin, ja pian tulevat varmasti myös narsissitkin. 



- Sohvikset palaa ruutuun 10.2.!

En ole ainoa joka tähän sarjaan on täysin koukuttunut: ohjelma palkittiin parhaan viihdeohjelman Kultaisella Venlalla! Mun ehdottomia lemppareita sohvisvaljakoita ovat Jari ja Sanna, Jarno ja Perttu, ihanan blondit Iida ja Nelli, Marja ja Eija, sekä tietenkin ihana ukkiskerho! Mutta voi voi, missä on viime vuoden ukkis-Veikko? :(

Myös monta uutta sohvisporukkaa tulee mukaan! Kivaa, näin pysyy mielenkiinto yllä ja ohjelmaan tulee vaihtelua, vaikka jäänkin kaipaamaan viime vuoden Ilaria ja Niinaa. Onnea vaan heidän häävalmisteluilleen! :) Harkitsin itsekin hetken aikaa ohjelmaan hakemista, mutta Tommi ei siihen suostunut. Pitäisi katsoa ihan liikaa realitya ja muuta surkeaa ohjelmatarjontaa. :D


- Pastellivärit on taas in!

Oli kyse sitten huulipunasta, kynsilakasta tai vaatteista, pastellivallankumous jokavuotinen varma kevään merkki!



- Laskiaispullat!

En ole koskaan välittänyt runebergintortuista, laskiaispullat on se mun herkku numero yksi! Vaikka periaatteessahan niitä voi syödä vuoden ympäri ja tehdä kotona milloin vain, on se jotenkin silti sallittua ainoastaan näin kevättalvella. Nam, pitääkin heti viikonloppuna hieman herkutella! ;)


- Muumiuutuudet 2017!

Muumikeräilijöiden Facebook-ryhmässä on jo kauhea kuhina ja kysely, että milloin ne seuraavat mukit oikein ilmestyvät ja miltä ne oikein näyttävät! Noh siellä on vilauteltu tulevien mukien kuoseja! Mitäs tykkäätte? :)



Vasemmanpuoleinen muki on tulevan kesän kesämuki, ja teema tulee tällä kertaa Tove Janssonin kirjasta Vaarallinen juhannus (1954), josta on tehty lastenastiasto jo vuosina 2001-2003. Mukin ilmestymispäivä on näillä näkymin 27.3. Tuossa myös pienenpieni ja epäselvä esimaku kesälautasesta:


Oikealla on puolestaan akvarellimuki, jonka kuvitus on teoksesta Vaarallinen matka (1977). Sama kuviohan oli jo Toven juhla -100-vuotismukissa. Akvarellimukista ei vielä tiedetä, juhlistaako se 100-vuotiasta Suomea vai Tampereen uutta muumimuseota, vai kenties molempia tai ei kumpaakaan. Akvarellimuki ilmestyy arvioiden mukaan 15.5.

Miellyttääkö uudenlaiset kuosit omaa silmää? Tuolla akvarellikuvallahan on tullut jo japanilainen Yamaka-muki, ja ainakin moni keräilijä on pettynyt saman kuvan kierrätykseen. Itse en Yamakoita kerää, joten omaan silmään nuo molemmat ovat kyllä oikein kivannäköisiä mukeja! :)



Joko sulla on kevättä rinnassa? Mikä on varma kevään merkki?

31.1.2017

Vuoden ensimmäinen!

Tammikuu vetelee viimeistä päivää, ja tämä blogi siirtyy vasta nyt uuden vuoden puolelle! Tältä osin nuo syksyllä tekemäni lupaukset vaativat siis vielä hieman petraamista... :D Tässä olisi kai paikallaan taas kauhistella sitä, kuinka nopeasti aika kuluu, mutta tällä kertaa en sitä tee!

Sen sijaan odotan jo malttamattomana kevättä, sillä sisälleni on taas syttynyt pieni (suuri) kasvihulluus! Tästä voin tietenkin syyttää (kiittää) Facebookin ihanaa huonekasviryhmää! Joko saa alkaa kylvämään siemeniä? Ottamaan pistokkaita? Vaihtamaan mullat? Lannoittamaan? Talvi on valitettavasti ollut tänä vuonna armoton mun huonekasveille, mutta eikös se vain tarkoita, että keväällä on lupa hankkia uusia ihanuuksia kuolleiden kasvien tilalle...? ;)



Palasin tammikuun alusta taas töihin, ja on kyllä ihanaa kun arkeen on palannut tietynlainen säännöllisyys! Viikonloput ovat menneet erittäin rennoissa tunnelmissa, leffoja ja sarjoja katsellen, kavereiden kanssa kahvitellen ja välillä myös luistimet jalassa tai lenkkeillen. Vaikka aamuherätykset ovat edelleen arkkiviholliseni, olen saanut itselleni aikaan lähes inhimillisen unirytmin. Ja miten ihana onkaan pitkästä aikaa päästä töistä kotiin kun on vielä valoisaa! On se kyllä uskomatonta, kuinka lisääntyvä valo saa aikaan huiman muutoksen jaksamisessa. Ja tuo auringonpaiste! Tervetuloa kevät! ♥ 



Joulu tuntuu nyt jo kaukaiselta muistolta, mutta tulen varmasti vielä palaamaan tuohon Saksan matkaamme myös blogin puolella. Itse asiassa vasta pari viikkoa sitten ehdin käymään kaikki reissukuvat läpi. Mistä muuten muistuikin mieleeni, että pitääpä muistaa myös päivittää ulkoiset kovalevyt! En oikein jaksa luottaa siihen, että nykyinen läppärini selviää enää tästä kuluvasta vuodesta...



Tälle vuodelle on luvassa ainakin jo yksi varmistettu reissu kesäkuussa Dubrovnikiin, jonne suuntaamme koko perheen voimin juhlimaan äidin synttäreitä. Olen myös seuraillut lentoja syksylle jonnekin ihanalle kaukomatkalle, mutta Tommi on toppuutellut, että äläpäs nyt liikaa innostu. :'D

On tässä keväälle luvassa muutenkin kaikenlaista kivaa! Ainakin reissua Helsinkiin, ihania tyttöjen iltoja ystävien kesken, vierailua anoppiloissa molemmin puolin, synttäreitä, teatteriesityksiä... Sekä tietenkin sormet mullassa touhuamista!



Ja hei, Oscar-ehdokkaat julkistettiin! Eniten ehdokkuuksia on kahminut La La Land, peräti 14 eri kategoriassa! Eli nyt viimeistään pitää kyllä suunnata katsomaan se valkokankaalta! Muita kiinnostavia leffatapauksia ovat mm. Moonlight, Arrival ja Elle, sekä tietenkin Moana (tai siis Vaiana)! Oletko jo nähnyt jonkun näistä?



Kuvamateriaalina tällä kertaa ihania jokapäiväisiä iloja eri puolilta asuntoamme. ♥ 

Mitä teille kaikille kuuluu? :)